2. KESKEISET KÄSITTEET
2.1 Mielenterveys
Mielenterveys on inhimillinen, elämään myönteisesti vaikuttava voimavara, joka mahdollistaa oman elämän elämisen mahdollisimman täysipainoisesti. Mielenterveys on erottamaton osa terveyttä ja se muodostaa ihmisen hyvinvoinnin ja toimintakyvyn perustan. Mielenterveys on pääomaa, joka muotoutuu ihmisen ja hänen elinympäristönsä välisissä yhteyksissä läpi koko elämän. Hyvää mielenterveyttä vahvistavat emotionaaliset ja sosiaaliset taidot”. (THL keskeiset käsitteet)
Mielenterveyteen vaikuttavat tekijät voidaan luokitella suojaaviin ja riskitekijöihin. Suojaavat tekijät vahvistavat hyvää mielenterveyttä, elämänhallintaa ja auttavat selviytymään. Suojaavat tekijät voivat olla sisäisiä tai ulkoisia. Riskitekijät voivat heikentää terveyttä ja hyvinvointia tai lisätä sairastumisen riskiä. Myös ne voivat olla sisäisiä tai ulkoisia. (Kohti parempaa mielenterveyttä 2006.)
Monet tekijät vaikuttavat mielenterveyteen, kuten esimerkiksi:
Näiden tekijöiden katsotaan olevan jatkuvassa vuorovaikutussuhteessa, jolloin mahdollistuu uusien mielenterveyden voimavarojen syntyminen ja entisten kuluminen. Mielenterveys ei ole muuttumaton tila, vaan se vaihtelee elämäntilanteiden ja kokemusten mukaan. Mielenterveyteen vaikuttavia tekijöitä ovat ympäröivät olosuhteet, muut ihmiset ja ihminen itse. (Heiskanen, Salonen, Kitchener & Jorm. 2008, 12).
Hyvä mielenterveys voidaan myös määritellä erilaisina kykyinä, ominaisuuksina ja tunteina.Uutena lähestymistapana pidetään mielenterveyden näkemistä omana kokonaisuutenaan sekä voimavarana. Sitä pidetään elämän kivijalkana, joka mahdollistaa elämän ilon ja toivon, tukee jaksamista arjessa ja kestämään sekä selviytymään vastoinkäymisistä. Mielenterveyden katsotaan olevan itseisarvo. (Heiskanen ym. 2008, 13).
2.2 Mielenterveystyö
Mielenterveystyö voidaan jakaa mielenterveyttä edistävään, mielenterveyden häiriöitä ehkäisevään ja korjaavaan toimintaan. Mielenterveystyön näkökulmasta katsottuna yhteiskuntapolitiikan merkitys on erittäin tärkeä. Mielenterveyden ja sen edistämisen näkökulma tulee huomioida kaikessa suunnittelussa, päätöksenteossa ja julkisten palveluiden toteuttamisessa. (THL, 2007).
Mielenterveyttä edistävällä toiminnalla tarkoitetaan toimintaa, jolla pyritään tukemaan optimaalisen mielenterveyden toteutumista. Mielenterveyttä edistävän työn kohteena on periaatteessa koko väestö, ja se toteutuu suurelta osin muiden kuin mielenterveystyön ammattilaisten tekemänä. Mielenterveyttä voidaan edistää tukemalla yksilöiden suotuisaa kehitystä ja perheiden sekä yhteisöjen toimintakykyä mm. varhaiskasvatuksessa, opetuksessa ja koulutuksessa, nuorisotyössä, sosiaalityössä ja terveydenhuollossa sekä asuntopolitiikassa, yhdyskuntasuunnittelussa ja työelämässä.
Ehkäisevä mielenterveystyö on toimintaa, jonka tavoitteena on ennalta ehkäistä mielenterveyshäiriöiden ilmaantuvuutta. Ehkäisevää mielenterveystyötä toteutetaan vähentämällä mielenterveyttä vaarantavia tekijöitä sekä vahvistamalla yksilö- ja yhteisötasolla mielenterveyttä suojaavia tekijöitä. Keskeistä on näkemys ongelmien kehittymisestä vähitellen yksilö- ja ympäristötekijöiden vuorovaikutuksessa ja tavoitteena onkin ennakoida kehitystä ja estää ongelmiin johtava kehitys puuttumalla sen osatekijöihin ja kulkuun. Ehkäisevä mielenterveystyö on siis todettuihin riskitekijöihin ja riskiryhmiin kohdistuvaa toimintaa. (THL, 2007).
Korjaava toiminta käsittää tutkimuksen, hoidon ja kuntoutuksen. Mielenterveyslain mukaan mielenterveyspalvelut on järjestettävä ensisijaisesti avopalveluina sekä niin, että tuetaan oma-aloitteista hoitoon hakeutumista sekä itsenäistä suoriutumista. Mielenterveyspalveluita järjestettäessä on eri toimijoiden huolehdittava siitä, että mielenterveyspalveluista koostuu toiminnallinen kokonaisuus. (THL, 2007).
2.3 Mielenterveyden häiriöt
Skitsofrenia on yleensä nuorella aikuisiällä alkava vakava psyykkinen sairaus. Mielisairauksista se on yleisin, jonka oireita ovat erilaiset ajattelun ja havaitsemisen vääristymät eli harhaluulot, aistiharhat, vainoharhaisuus ja tunneilmaisujen poikkeavuus tai – latistuminen. Skitsofrenian riskitekijöinä ovat perinnöllisyys, erilaiset ympäristötekijät, äidin raskauden aikaiset häiriöt ja synnytyksen aikana tapahtuvat häiriöt, traumaattiset kokemukset lapsuudessa ja kannabiksen käyttö. (Duodecim. Terveyskirjasto 2007).
Kaksisuuntainen mielialahäiriö eli maanis-depressiiviselle mielialahäiriölle on ominaista vaihtelevin välein seuraavat masennus ja maniajaksot. Jaksojen välillä henkilö voi olla täysin oireeton tai hänellä voi olla lievempiä masennus tai muita oireita. Maniavaiheessa henkilön mieliala on korkealla tai hän voi olla ärtyisä. Aktiivisuus, puheliaisuus, kohonnut ajatuksen riento ja itsetunto, tuhlaileva rahankäyttäminen, suuruuskuvitelmat ja keskittymiskyvynpuute ovat muita kaksisuuntaisen mielialahäiriön oireita. Mania jaksoihin saattaa liittyä myös runsasta alkoholin käyttöä. Alttius sairastumiseen on osittain perinnöllistä. (Duodecim. Terveyskirjasto 2007).
Masennus
Keskeisin oire masennustiloissa on masentunut mieliala tai selvästi vähentynyt mielenkiinto ja mielihyvä. Ko. oireet vaivaavat suurimman osan päivästä vähintään kahden viikon ajan ja saattavat kestää vuosiakin. Muita oireita ovat painon nousu tai lasku, unettomuus tai lisääntynyt unen tarve, lähes päivittäinen väsymys tai voimattomuus, liikkeiden ja mielen hidastuminen tai kiihtyminen, arvottomuuden tunne, kohtuuttomat syyllisyyden tunteet, ahdistuneisuus, itsetuhoaikeet ja alkoholin käytön lisääntyminen. Eriasteiset masennustilat ovat yleisiä. Aikuisväestöstä noin 10–15 % kärsii lievästä masennuksesta, 5 % kärsii vakavasta masennuksesta ja psykoottisista depressioista vajaa 1 %. (Duodecim. Terveyskirjasto 2007).
2.4 Päihteet
Päihteillä tarkoitetaan kaikkia keskushermostoon vaikuttavia haitallista riippuvuutta aiheuttavia aineita. Sellaisia ovat esimerkiksi tupakka, alkoholi, lääkkeet, liuottimet ja huumeet. Päihderiippuvuudessa henkilöllä on kyse voimakkaasta himosta ja pakonomaisesta halusta käyttää päihteitä päihtymistarkoituksessa. Usein päihteet muodostavat päihderiippuvaiselle henkilölle keskeiseksi asiaksi ja käyttö jatkuu haitoista huolimatta. (Heiskanen ym. 2008, 95).
Päihteiden käyttöön liittyvät yleisesti mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt. Samoin päihteiden käyttäjä altistuu elimellisille sairauksille. Naisilla lisääntyneeseen alkoholin käyttämiseen liittyy lisääntyneet mielenterveyden häiriöt. Tupakka lienee kuitenkin merkittävin päihde sairastavuuden ja kuolleisuuden suhteen. Lisäksi tupakka altistaa paremmin kokeilemaan muitakin päihteitä ja vahvistaa muiden päihteiden haitallisia vaikutuksia. (THL, 2007).
Huumeet voivat olla rauhoittavia, piristäviä tai hallusinogeeneja. Rauhoittaviin huumeisiin kuuluvat opiaatit, kuten esimerkiksi heroiini, piristeisiin kokaiini, crack ja amfetamiini. Hallusinogeeneja ovat marihuana, ekstaasi ja LSD. Huumeet käytetään pureskellen, hengittäen, polttaen, nuuskaten tai suonensisäisesti. Aiemmin suurin osa huumeista valmistettiin kasveista, kuten kokaiini kokapensaasta, heroiini unikon kukista sekä hasis ja marihuana kannabiksesta. Tänä päivänä monet uudemmista huumeista valmistetaan synteettisesti, kuten ekstaasi ja LSD. (THL, 2009).
Huumeiden käyttöön liittyy yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja yksilöllisiä tekijöitä. Yhteiskunnallisiksi tekijöiksi luetaan päihteiden tarjonta, hinta, valvonta ja saatavuus. Perheoloilla on tärkeä asema nuoren itsetunnon kehityksessä. Huumeet liittyvät usein huonoon itsetuntoon, huonoon surun ja kilpailun sietokykyyn, ahdistukseen ja stressiin. Päihteiden avulla haetaan hetkellistä mielihyvää ja niiden avulla halutaan vähentää nuorille tyypillisiä estoja ja ujoutta. (THL, 2009).
Hoitoon hakeutuneiden huumeasiakkaiden ensisijainen päihde oli vuonna 2006 opiaatit (41 %), piristeet (21 %), alkoholin ja huumeiden sekakäyttö (17 %), kannabis (14 %) ja rauhoittavat lääkkeet (7 %). Hoitoon hakeutuneiden huumeiden käyttäjien keski-ikä oli 28 vuotta. Asiakkaista lähes kaksi kolmasosaa oli ilmoittanut käyttävänsä vähintään kolmea ainetta. (THL, 2009).
Poliisi 2012 sivuilta tulee ilmi, että Suomessa yleisemmin käytetty huume on kannabis, jonka jälkeen käytön mukaisessa järjestyksessä ovat erilaiset lääkkeet, amfetamiini ja sen johdannaiset, opiaatit ja niistä erityisesti heroiini, kokaiini ja sen johdannaiset sekä LSD.
Psyykeen vaikuttavia sieniä Suomessa on noin parikymmentä. Sienistä tulee LSD:n kaltainen aistimuksia muuttava vaikutus. Epätoivottuja vaikutuksia sienillä ovat mm. aggressiivisuus, pahoinvointi, paniikkikohtaukset, harhaisuus, sekavuus, pakkoliikkeet ja myrkytysvaara. Tällä hetkellä ei tiedetä pitkäaikaisen käytön riskejä, mutta psyykkinen riippuvuus on mahdollista. (Heiskanen ym. 2008,113).
Lääkkeiden väärinkäytöllä tarkoitetaan lääkeaineina tunnettujen ja sellaiseksi luokiteltujen aineiden käyttöä päihtymystarkoituksessa. Lääkkeiden väärinkäyttöä on myös lääkkeiden sekakäyttö yhdessä alkoholin tai huumeiden kanssa.
Tavallisimpia väärinkäytettyjä lääkkeitä ovat rauhoittavat lääkkeet, unilääkkeet, muut psyykenlääkkeet, kipulääkkeet, hormonit, diureetit, yskänlääkkeet, ulostuslääkkeet ja laihdutuslääkkeet. Lääkkeiden väärinkäytöllä tavoitellaan yleisimmin rauhoittavaa, ahdistuneisuutta lievittävää tai mielialaa kohottavaa vaikutusta tai päihtymystä.
Lääkkeiden väärin käyttö aiheuttaa psyykkisen ja fyysisen riippuvuuden. Jotkut psyyken lääkkeet aiheuttavat voimakasta fyysistä riippuvuutta, samoin opioidit eli kipulääkkeet. Lääkkeiden runsaasta ja pitkäaikaisesta väärinkäytöstä voi myös aiheutua ärtyvyysoireita kuten ahdistuneisuutta, paniikkiherkkyyttä, masennusta, lihasjännitystä ja vatsavaivoja. Yliannostuksen ja myrkytyskuoleman riski on olemassa.
Sekakäyttö lääkkeiden kanssa on erittäin yleistä, sillä on todettu, että noin kolmasosa alkoholiongelman vuoksi hoidetuista käyttää myös lääkkeitä päihtymistarkoituksessa. Vuonna 2005 noin joka neljäs itsemurha tehtiin lääkkeiden avulla. (Heiskanen ym. 2008,113).
2.5 Päihdetyö
Päihdetyö kostuu ehkäisevästä – ja korjaavasta päihdetyöstä.
Ehkäisevä päihdetyö on toimintaa, jonka tavoitteena on edistää päihteettömiä elintapoja, vähentää ja ehkäistä päihdehaittoja ja pyrkiä ymmärtämään ja hallitsemaan päihdeilmiöitä.
Ehkäisevällä päihdetyöllä ehkäistään ja vähennetään päihteiden käyttöä vaikuttamalla niiden saatavuuteen ja hintaan, niitä koskeviin tietoihin ja asenteisiin sekä käyttötapoihin. Päihteiksi luetaan alkoholi, huumeet ja tupakka. Lääkkeet, liottimet ja muut aineet luetaan päihteiksi, jos niitä käytetään päihtymistarkoituksessa. Myös toiminnalliset riippuvuudet kuten peliriippuvuus kuuluvat ehkäisevään päihdetyöhön.
Ehkäisevällä päihdetyöllä vaikutetaan
Päihdehuolto- ja raittiustyölaki velvoittavat kunnat ehkäisevään päihdetyöhön. Sitä voidaan tehdä
Ehkäisevä päihdetyö on laaja-alaista ja poikkihallinnollista hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen liittyvää toimintaa. Ehkäisevän päihdetyön keskeisiä toimijoita ovat myös mm. elinkeinoelämä ja vähittäiskauppa sekä erilaiset valvontaviranomaiset.
Korjaavaa päihdetyötä sen sijaan on päihdehaittoihin kohdistuvat palvelut, kuten päihderiippuvuuden hoitopalvelut, päihdeongelman uusiutumisen ehkäisy, ongelmakäytön ja päihderiippuvuuden haittojen vähentäminen ja pahenemisen ehkäisy.
Korjaavaa työtä tehdään usein yhdessä mielenterveyspalvelujen kanssa, koska monesti ongelmat liittyvät toisiinsa. Korjaavaan työhön sisältyy päihdehuollon hoito- ja kuntoutuspalvelut ja niitä toteutetaan kunnan yleisissä sosiaali- ja terveydenhuollon sekä lastensuojelun palveluissa.