5. PUNAISTA LANKAA ETSIMÄSSÄ MIELENTERVEYS- JA PÄIHDEOHJELMAAN
5.1. Arjen Mieli –hanke Nilakan alueen mielenterveys- ja päihdeohjelman ohjausvälineenä
Sosiaali- ja terveydenhuollon kansalliseen kehittämisohjelmaan (Kaste) kuuluvan Arjen Mieli -hankkeen tavoitteena on tuottaa laatua ja suunnitelmallisuutta mielenterveys- ja päihdetyön arkeen Itä- ja Keski-Suomessa. Hanke toteutetaan vuosina 2011-2013. Keitele, Pielavesi, Tervo ja Vesanto (Nilakan kunnat) osallistuvat Arjen Mieli -hankkeen pienten seutukuntien osahankkeeseen. Osahankkeen yhtenä keskeisenä tavoitteena on alueen kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisen mielenterveys- ja päihdeohjelman tekeminen ja sen avulla yhdenmukaisten, asiakaslähtöisten, alueellisten toimintakäytäntöjen luominen.
Arjen Mieli –hankkeen johto- ja ohjausryhmäryhmä, useat hankkeen puitteissa järjestetyt koulutustilaisuudet ja seututapaamiset sekä hankejohtaja Petri Laitinen ovat olleet ohjaamassa ja tukemassa Nilakan alueen mielenterveys- ja päihdeohjelman tekemistä.
Arjen Mieli –hankkeen alkuvaiheessa kartoitettiin Nilakan kuntien nykyistä palvelurakennetta ja siihen liittyviä mahdollisia kehittämistarpeita. Esille nostetut kehittämistarpeet luovat pohjan mielenterveys- ja päihdeohjelmalle. Palvelujen kehittämistarpeista nousivat esille seuraavat, Arjen Mieli –hankkeen ja jatkossa myös mielenterveys- ja päihdeohjelman, tavoitteet:
Palvelujen organisointi toteutuu hallinnollisista lähtökohdista, joiden taustalla ovat tietyt ydinosaamiset ja professiot. Tästä johtuen palvelujärjestelmä on sektoroitunut eikä pohjaudu sellaisenaan kansalaisten tarpeisiin.
Palvelujärjestelmän pirstaleisuus ja sektoroituneet työkäytännöt näkyvät käytännössä asiakkaan ”luukuttamisena” ja kokonaisvastuun puuttumisena.
Asiakkaiden kanssa tehtävä työ, myös moniammatillinen työ, on edelleen usein organisaatiokeskeistä ja organisaatioiden väliset erot toimintakulttuurissa ja käytännöissä määrittelevät työskentelyä.
Hankkeen tavoitteena on ammattikunta- ja organisaatiolähtöisestä yhteistyöstä siirtyminen moniasiantuntijaiseen ja asiakaslähtöiseen työskentelyyn.
Asiakaslähtöisyys on lähestymistapa, jossa palvelu tai tuote pyritään tekemään mahdollisimman hyvin asiakkaiden tarpeita vastaavaksi. Asiakaslähtöinen toiminta vastaa asiakkaan tarpeisiin hänen omasta näkökulmastaan, jolloin toimintaa ei suunnitella ammattilaisten ja organisaation lähtökohdista käsin, vaan se räätälöidään asiakkaan tarpeeseen yksilöllisesti.
Suunnitelmallisuus laajentaa toiminnan aikaperspektiiviä menneisyyteen, nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Sirpaleisesta toimintojen ketjusta tulee siirtyä eri asioiden ja tilanteiden kokonaiskuvan hallintaan.
Hankkeen tavoitteena on kehittää mielenterveys- ja päihdepalveluja asiakaslähtöisesti. Asiakaslähtöiseen palveluun kehitetään asiakkaan näkökulmasta katsottuna sopivimpia työskentelytapoja, mm. jalkautuvat työmenetelmät.
Suunnitelmallisuuteen kuuluu mm. asiakassuunnitelmien kehittäminen.
Monissa kunnissa väestöpohja on liian pieni palvelujen tuottamiseksi yksin. Seutuyhteistyötä tarvitaan nimenomaan palvelutuotannon turvaamiseksi silloin, kun huomataan, että kunnan omat resurssit eivät riitä ja on järkevämpää hoitaa asioita käyttäen hyväksi laajempaa toimijapohjaa. Yhtäältä kysymys on tarpeesta lisätä asiantuntemusta ja parantaa palvelujen laatua, toisaalta tarpeesta pitää kustannukset kurissa ja päästä suurempaan taloudelliseen tehokkuuteen.
Hankkeen tavoitteena on järjestää mielterveys- ja päihdepalvelut kumppanuusperiaatteella niin, että hyödynnetään ja yhdistetään neljän kunnan olemassa olevat resurssit ja osaaminen vastaamaan kuntalaisten tarpeisiin. Osaamisen kehittäminen, mm. koulutukset, järjestetään kaikille toimijoille yhteisesti.
Hankkeen tavoitteena on huomioida palvelujen saatavuuden ja erityistarpeiden kehittäminen haja-asutusalueilla ja syrjäseuduilla asuville kuntalaisille.
Hankkeen tavoitteena on kartoittaa yksityisen palvelusektorin sekä kolmannen sektorin toimijat sekä kehittää näiden ja julkisen sektorin välistä yhteistyötä.
5.2 SWOT-analyysillä kehittämistarpeiden lähempään tunnistamiseen
SWOT-analyysi (Strengths, Weaknesses, Opportunities, Threats) on Albert Humphreyn kehittämä nelikenttämenetelmä, jota käytetään muun muassa strategioiden laatimisessa, ongelmien tunnistamisessa, arvioinnissa ja kehittämisessä. Se on hyödyllinen ja yksinkertainen työkalu toiminnan, hankkeiden ja projektien suunnittelussa.
SWOT-analyysi on kahden ulottuvuuden kuvaama nelikenttä. Kaavion vasempaan puoliskoon kuvataan myönteiset ja oikeaan puoliskoon negatiiviset asiat. Lisäksi kaavion alapuoliskoon voidaan kuvata ulkoiset ja yläpuoliskoon sisäiset asiat.
Tämän jälkeen SWOT-analyysin pohjalta voidaan tehdä päätelmiä, miten vahvuuksia voidaan käyttää hyväksi, miten heikkoudet muutetaan vahvuuksiksi, miten tulevaisuuden mahdollisuuksia hyödynnetään ja miten uhat vältetään. Tuloksena saadaan toimintasuunnitelma siitä, mitä millekin asialle pitää tehdä.
SWOT-mallia on tarkoitus käyttää ideointiin ja jatkokehittelyyn.
Nilakan alueen mielenterveysneuvoloiden (4 henkilöä) ja kuntien sosiaalitoimien (6 henkilöä) työntekijöiden kanssa laadittiin SWOT-analyysi 28.11.2012 Arjen Mieli työryhmän palaverissa. Viisi henkilöä (seutukehittäjän valitsemat case-asiakkaat) osallistui analyysiin teemahaastattelun yhteydessä ja 18-29 -vuotiaiden nuorten (16 henkilöä) analyysi toteutettiin Pielavedellä Monitaitoisten tiloissa kyselyn avulla.
5.3 Mielenterveys- ja päihdetyötä tekevien työntekijöiden SWOT-analyysin tulokset
Nilakan kuntien alueella koettiin vahvuuksina hyvin toimivat mielenterveyspalvelut, joihin kuuluvat sairaanhoitajien lisäksi psykiatri ja psykologi sekä perheneuvola, jossa toimii sosiaalityöntekijä ja psykoterapeutti. Perheneuvola toimii yhteistyössä kuntien sosiaalitoimen kanssa. Vahvuudeksi koettiin myös Nilakan alueen yhteinen koulukuraattori. Useimmissa kunnissa toimivat myös lapsiperheiden perhetyöntekijät, joiden tuoma apu koetaan ennaltaehkäisevänä tukena perheille. Vahvuutena pidetään hyvin toimivaa kuntien sekä sosiaali- ja terveydenhuollon välistä yhteistyötä sekä alueella toimivia yksityisiä alan palveluntuottajia. Alueen asiakkaiden tarpeet tunnetaan hyvin, minkä johdosta asiakas on helpompi ohjata kaikkiin häntä auttaviin palveluihin.
Heikkouksista muutamat liittyvät paikkakuntien ominaispiirteisiin, joita ovat mm. pitkät välimatkat haja-asutusalueelta kuntakeskuksiin sekä kuntakeskuksista sekä haja-asutusalueelta erikoissairaanhoidon toimenpiteisiin. Pitkät etäisyydet vaikeuttavat sekä omien palveluiden että erikoissairaanhoidon käyttämistä. Pienellä väestöpohjalla on vaikeaa järjestää ryhmämuotoista tukea tai kuntoutusta erityisryhmille (esim. harvinaisemmat sairaudet ja vammat), koska ryhmiin ei riitä osallistujia. Pienten paikkakuntien kulttuurille on ominaista, että lähiympäristön ihmiset ja heidän asiansa tunnettaan. Se on monessa yhteydessä voimavara, mutta voi olla myös heikkous siinä tapauksessa, että se nostaa kynnystä palveluiden käyttämiseen tai että jotkut, esim. äskettäin paikkakunnalle muuttaneet tai jollakin tapaa enemmistön mielestä ”erilaiset”, kuitenkin jäävät verkostojen ulkopuolelle.
Heikkoutena mainitaan julkisissa palveluissa vallitsevat asenteet, jotka voivat vaikeuttaa esim. mielenterveys- ja päihdeongelmaisten asunnonsaantia. Heikkoudeksi todetaan myös se, että pienten kuntien budjeteissa määrärahantarpeen nopea kasvu esim. päihdehuollon tarpeen tai lastensuojelun tarpeen lisääntymisen myötä tuottaa ongelmia ja siihen voi olla vaikea vastata kesken budjettikauden. Esim. lastensuojelun tarvetta on vaikea ennakoida vuodenkaan aikavälillä tarkasti, ja työmäärän sekä rahantarpeen äkillinen lisääntyminen aiheuttaa paineita.
Mahdollisuuksina koetaan toimiva lapsiperheiden kotipalvelu, joka luo turvaa ja tukea palvelua tarvitseville perheille. Nuorten mielenterveystyön kehittyminen perheneuvolan myötä vahvistuu. Jokaisessa kunnassa on mahdollista päästä päihdekuntoutukseen, mikäli asiakkaalla on omaa motivaatiota päihteettömyyteen. Mahdollisuutena pidetään toimivaa mielenterveys- ja päihdestrategiaa, joka ohjaa ja auttaa toimintaa asiakkaan parhaaksi. Tulevaisuuden mahdollisuutena pidetään seudullista henkilöstön erityisosaamista, jota voidaan hyödyntää kaikissa kunnissa, samoin kuin sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyönä tekemää hoito- ja palvelusuunnitelmaa yhteisille asiakkaille. Mahdollisuutena ja toiveena olisi saada alueelle päihdetyöntekijä kotikuntoutukseen.
Uhkana pidetään alueen suurehkoa työttömyyttä ja vanhusvoittoista väestörakennetta, joka vaikuttaa huoltosuhteeseen negatiivisesti. Kuntayhteistyön epäonnistuminen veisi pohjan tulevaisuuden yhteistyösuunnitelmilta. Pienissä kunnissa henkilöstön tulisi olla moniosaajia, mikä kuitenkin saatetaan kokea liian haasteellisena. Työntekijöiden vaihtuvuus jo muutenkin haasteellisissa tehtävissä, kuten esimerkiksi sosiaalitoimessa, koetaan uhkana ja tämä vaikuttaa mm. palvelun luotettavuuteen. Palvelu- ja perhekodeissa asuvat tarvitsevat runsaasti erilaisia palveluita. Osalla asukkaista kotikunta on muu kuin asuinkunta, joten kysymyksiä voi herätä siitä, kuka maksaa tai toteuttaa heidän tarvitsemansa palvelut.
5.4 Case-asiakkaiden SWOT-analyysin tulokset
Teemahaastatteluun osallistuneita case-asiakkaita oli kaikkiaan viisi. Haastattelurunko oli laadittu Arjen Mieli -hankkeen pienryhmässä. Haastattelun tarkoituksena oli saada mahdollisimman paljon tietoa mielenterveys- ja päihdeasiakkailta siitä, miten he kokevat saamansa palvelut.
Vahvuuksina kyselyssä tuli ilmi se, että asiakkaiden mielestä mielenterveysneuvolaan, lääkärin vastaanotolle ja sosiaalityöntekijälle saa ajan nopeasti. Asiakkaat kokevat, että he saavat perustarpeet normaaliin arkielämään sosiaalioimistosta. Asiakkaiden mielestä mielenterveysneuvolassa ja sosiaalitoimessa saa asiallista palvelua. Seutukehittäjän tekemän työn (kotikäynnit) he rinnastivat sosiaalitoimeen ja kertoivat hänen työnsä auttavan ja tukevan raittiutta.
Heikkoutena pidetään sitä, että mielenterveysneuvolaan saa ajan viiveellä. Lääkärin vastaanottoa ei pidetty toimivana, vaan siinä asiakkaat totesivat olevan päällekkäisyyttä ja epäselvyyksiä. Samoin sosiaalityöntekijälle todettiin saatavan vastaanottoajan viiveellä. Kuntouttavaan työtoimintaan pääsyä pidettiin liian hitaana esimerkiksi päihdekuntoutuksesta tultaessa, jolloin normaaliin elämään mahdollisimman pian pääseminen olisi tärkeää. Sekä sosiaalitoimen että mielenterveysneuvolan toimesta tehtävän jatkoseurannan ei sanottu toimivan. Jatkoseurantaa toivottiin jo turvallisuuden tunteen vuoksi. Osasyyllisenä jatkoseurannan puutteeseen pidettiin henkilöstöresurssien pienuutta. Case-asiakkaiden mielestä jalkautuvaa työtä tehdään aivan liian vähän. Lisäksi todettiin, että tarvittaisiin enemmän kotiin menevää päihdetyötä ja kahdenkeskisiä keskusteluja. Päihdeasiakkaille ”saarnaamista” asiakkaat pitivät erittäin tuomittavana, sillä siitä heidän mielestään ei ole asiakkaalle hyötyä, vaan tilanne voi päin vastoin mennä entistä huonommaksi.
Mahdollisuuksina koetaan asiakaslähtöinen, kotiin menevä jakautuva työ, jonka asiakkaat kokivat parhaimpana. Kotona he kokivat olevansa turvallisesti ”omalla maalla”, jolloin keskustelustakin voisi olla enemmän hyötyä heille. Kuntouttavan työn tuoma arkielämän tuki koettiin hyvänä asiana. Kuntouttavan työtoiminnan hyvänä puolena pidettiin myös sen myötä syntyviä sosiaalisia kontakteja.
Uhkana pidettiin mielenterveysasiakkaiden syrjäytymistä, mikäli he eivät saa tarpeeksi tarkoituksenmukaisia palveluja. Päihdeasiakkaiden syrjäytymistä ja palveluista ”pakenemista” voi aiheuttaa heidän osaksensa saama ”saarnaus” ja epäasiallinen kohtelu. Uhkana pidetään myös henkilöstön uupumista, jolloin asiakkaan tarvitsema ammattiavun saaminen voi vaarantua.
5.5 18–29 –vuotiaiden SWOT-analyysin tulokset
18–29 –vuotiaille henkilöille suoritettiin kysely teemahaastattelulomakkeen pohjalta laaditulla kyselylomakkeella Pielavedellä Monitaitosten tiloissa. Kyselyyn vastasi 16 Monitaitosilla töissä ollutta henkilöä.
Vahvuuksiksi koettiin ajanvarauksen helppous mielenterveysneuvolaan, lääkärinvastaanotolle, hoitajan vastaanotolle ja sosiaalityöntekijälle. Pielaveden kunnan tuottama uuden kuntalaisen tiedote koettiin hyväksi, koska se sisältää paljon asiatietoa kunnasta ja palveluista. Mielenterveysneuvolan, lääkärin ja sosiaalitoimen palvelut todettiin luottamuksellisiksi ja tehokkaiksi. Samoin palveluiden jatkoseuranta palvelujen piiriin päässeillä oli tämän asiakasryhmän mielestä kunnossa.
Heikkouksina pidettiin lääkärien vastaanoton ruuhkaisuutta. Henkilökunnan puutteen/vähyyden sekä sosiaali- että terveyspalveluissa todettiin vaikeuttavan asioiden hoitoa. Terveyspalveluissa pidettiin heikkoutena terveysaseman yhteystietojen vaikeaa saatavuutta. Mielenterveyspalveluista tulisi tiedottaa enemmän ja kohdentaa tiedottamista nuorille. Yleisesti terveyspalveluista tiedottamista nuoret pitivät vähäisenä. Lääkärien, hammaslääkärien ja hoitajien vastaanottojen pitkät jonotusajat olivat joidenkin vastaajien mielestä kohtuuttomia. Ennaltaehkäisevää työtä toivottiin olevan nykyistä enemmän.
Mahdollisuutena nuoret pitivät asiakaslähtöisempien palveluiden kehittämistä. Palvelut tulisi järjestää ”yhden luukun periaatteella”. Samoin yhteistyön kehittämistä eri toimijoiden (terveydenhuolto, sosiaalitoimi ja nuorten palvelut) välillä pidettiin mahdollisuutena, josta olisi hyötyä sekä asiakkaalle, että henkilöstölle. Ennaltaehkäisevään työhön kuten esimerkiksi koulukuraattori- ja nuorille suunnattuihin mielenterveyspalveluihin kaivataan lisäresurssia. Ennalta ehkäisevä työ voisi toimia mahdollisuutena nuorille ja estäisi syrjäytymisen. Terveyspalveluista tiedottaminen kohdennetusti nuorille koetaan mahdollisuutena.
Uhkana pidetään nuorten syrjäytymistä, mikäli heillä ei ole riittävästi tietoa yhteiskunnan sosiaali- ja terveyspalveluista. Ennalta ehkäisevän työn vähäisyyttä jo peruskouluaikana pidetään uhkana, koska jo silloin osa nuorista voi jäädä yhteiskunnan rattaiden ulkopuolelle. Samoin ammattitaitoisen henkilöstön puutetta ongelmallisissa elämäntilanteissa pidetään kaikista heikoimpien kohdalla uhkana. Oikea-aikaisen avun puute voi johtaa mm. itsemurhien määrän kasvuun.
5.6 Yhteenveto SWOT-analyysistä
SWOT-analyysin kokonaisuutena voidaan todeta, että kaikki analyysiin osallistujat kokivat tavalla tai toisella tämän hetkisten palvelujen moninaisuuden hyväksi asiaksi. Lisäksi työntekijät kokivat hyvänä alueen kuntien sosiaalitoimien sekä sosiaali- ja terveydenhuollon välisen yhteistyön. Myös yksityinen sektori palvelujen tuottajana koettiin tärkeäksi osaksi palvelujärjestelmää. Työntekijöiden näkökulmassa nousi esille myös talouden reunaehdot ja sen vaikutuksen itse työhön. Uhkana työntekijät pitivät korkeita työttömyyslukuja sekä vanhusvoittoista väestöä, minkä johdosta huoltosuhde vääristyy.
Työntekijät näkivät mahdollisuuksina lapsiperheiden kotipalvelun ja alueen kuntien yhteisen (huhtikuu 2012 alusta alkaen) perheneuvolatoiminnan. Nilakan kuntien yhteinen koulukuraattori on koettu myös toimivana palveluna.
Työntekijät nostavat esille myös Nilakan alueen yhteisen mielenterveys- ja päihdeohjelman tärkeyden.
Palveluita käyttävät asiakkaat kokivat ajan saamisen palveluihin sekä joustavaksi että hankalaksi. Lääkärien vastaanotto koettiin ruuhkaiseksi ja henkilökunnan vähyys hankaloittaa asioiden hoitamista. Myös sosiaalitoimen palveluihin pääsyssä esiintyy viivettä. Kuntouttavaan työtoimintaan pääsy koettiin hankalaksi. Lisäksi mielenterveyskuntoutujien jatkoseurantaan ei panosteta kaikkien mielestä tarpeeksi. 18-29 –vuotiaat ovat kuitenkin sitä mieltä, että jatkoseuranta toimii hyvin palvelujen piiriin päässeillä.
Jalkautuvan työn osuutta tulisi asiakkaiden mielestä lisätä ja asiakaslähtöisyyttä edistää. Palvelujen saamista ”yhdeltä luukulta” kannatetaan. Lisäksi eri toimijatahojen yhteistyö nähtiin hyvänä mahdollisuutena. Nuorten mielestä ennalta ehkäisevää työtä ei ole tarjolla tarpeeksi, joten sitä tulisi kehittää. Myös kuntouttavaa työtä tulisi kehittää niin työn tekemisen kuin myös sosiaalisen elämän ylläpitämisen näkökulmasta.
Henkilöstöresurssin vähyys nousi analyysissä esille niin ennalta ehkäisevän, varhaisen puuttumisen kuin korjaavankin työn alueilta. Ongelmista selviäminen kytkeytyi analyysissä tiiviisti riittävään määrään ammattitaitoista henkilöstöä.
Asiakkaiden mielestä mielenterveyspalveluista ja muistakin terveydenhuollon palveluista tiedottamista varsinkin nuorille tulisi tehostaa. Lisäksi yhteystietojen löytämistä pitäisi tehdä sujuvammaksi.
Analyysiin osallistuvat asiakkaat kokivat niin sosiaali- kuin terveydenhuollonkin palvelut asiallisiksi, luottamuksellisiksi ja tehokkaiksi.
5.7 Jalkautuvan työmallin kokeilu Nilakan kunnissa
Arjen mieli-hankkeen tavoitteena Nilakan kunnissa on kehittää mielenterveys- ja päihdeasiakkaiden matalan kynnyksen palveluita asiakaslähtöisesti ja ajallisesti kestävästi turvaten näin asiakkaan osallisuutta ja estäen syrjäytymisen kehittymistä. Alueen kaikkien kuntien ongelmana ovat pitkät välimatkat ja haasteelliset kulkuyhteydet, jotka toimivat pääasiallisesti vain kouluaikoina. Kesäisin koulujen loma-aikoina yleiset kulkuyhteydet ovat olemattomat. Mielenterveys- ja päihdeasiakkaat ovat helposti passivoituvia ja erilaisista käytännön tekijöistä johtuvat hankaluudet voivat vielä lisätä mahdollista syrjäytymisen kehittymistä. Jalkautuvalla työllä on vastattu juuri näihin haasteisiin. Hankkeessa seutukehittäjänä toiminut Paula Räisänen on toiminut kuntien sosiaalitoimien sekä mielenterveysneuvoloiden kanssa yhteistyössä toteuttaen jalkautuvaa työtä mielenterveys- ja päihdeasiakkaiden koteihin ja järjestäen alueen kunnissa vertaiskahvilatoimintaa.
Asiakaslähtöisyyteen kuuluu, että asiakkaan omia käsityksiä ja toimintaa kunnioitetaan ja hänen asioissaan toimitaan yhteistyössä hänen kanssaan. Lisäksi on tärkeää, että hänen kanssaan töitä tekevillä henkilöillä ammatillinen osaaminen perustuu asiakkaan tarpeisiin. Stakesin ”Julkisten palvelujen laatustrategiassa” todetaan, että asiakaslähtöisyys on julkisten palvelujen laatutyön perusta. Ihmisarvo ja oikeudenmukaisuus tulisi olla itsestään oikeus meille jokaiselle ihmiselle. Asiakkaan itsemääräämisoikeus tuo asiakkaalle ensisijaisen oikeuden tehdä omaa elämäänsä koskevat päätökset. Asiakkaalla on valta sekä vastuu omasta elämästään niin kauan kuin hän itse suinkin pystyy siitä vastaamaan. Syrjäytymisen ehkäiseminen ja osallisuuden edistäminen ovat ne eettiset arvot, joiden tulisi tuoda jokaiselle ihmiselle oikeus täysivaltaiseen yhteiskunnan jäsenyyteen. Sosiaalialan ammattihenkilöiden tehtävänä on tukea ja edistää asiakkaan kykyä ja mahdollisuuksia tämän tavoitteen toteutumiseksi (Raunio, 2004).
Jalkautuvassa työssä työotteina ovat olleet dialogisuus sekä voimavarakeskeisyys (empowerment). Voimavarakeskeisyydellä tarkoitetaan valtaistamista, voimavaraistamista tai elämänhallintaa. Voimavarakeskeisyyden lähtökohtana on, että jokaisella meistä on yksilölliset valmiudet vastuun ottamiseen. Voimavarakeskeisen ajattelun ydinkäsite on havahtuminen, jossa asiakas pysähtyy miettimään omaa elämäänsä, jossa on vahvuuksia sekä kehittämistarpeita. Tavoitteiden saavuttamisessa hyödynnetään asiakkaan omia kykyjä, taitoja ja osaamista. Voimaannuttamisen tarkoituksena on motivoida asiakkaat uskaltamaan irrottautua totutuista toimintamalleista, kuten esimerkiksi päihteistä (Opinnäytetyö, Lemmetyinen, L. 2007).
Mäkisen, Raatikaisen, Rahikan & Saarnion (2009) mukaan voimavarat voidaan jakaa fyysisiin, sosiaalisiin ja psyykkisiin voimavaroihin. Ihmisellä itsellään sekä ympäristöllä on fyysisiä ja sosiaalisia voimavaroja. Lisäksi ihmisellä itsellään on psyykkisiä voimavaroja. Dialogisessa ajattelussa lähtökohtana on se, että maailma on kaikille sama, mutta kokemukset siitä vaihtelevat. Asiakastyössä tämä tarkoittaa sitä, että molempien, sekä asiakkaan että työntekijän, mielipiteet huomioidaan tilanteita ratkaistaessa.
Kotiin tehtävä jalkautuva työ
Seutukehittäjä Paula Räisänen on tehnyt hankkeen puitteissa Nilakan alueella (Keitele, Pielavesi, Tervo ja Vesanto) jalkautuvaa työtä mielenterveys- ja päihdeasiakkaiden parissa tekemällä kotikäyntejä heidän luokseen. Jalkautuvassa työssä asiakkaan ihmisarvon ja itsemääräämisoikeuden vahvistaminen sekä syrjäytymisen ehkäiseminen ovat erityisellä sijalla. Koti merkitsee ihmiselle yleensä ”turvasatamaa”, jossa on hyvä ja turvallinen olla. Kodissa ollaan asiakkaan ”omalla maalla”, mikä edesauttaa dialogisen, tasa-arvoisen keskustelun syntymistä asiakkaan kanssa.
Kotiin vietävästä työstä puuttuvat myös toimistoissa olevat vallan merkit, kuten tietokone ja työpöytä, joka on asiakkaan ja työntekijän välissä. Toimistomaisuus voi myös olla monelle asiakkaalle ahdistavaa. Edellisten lisäksi koti kertoo asujastaan asioista, jotka eivät välttämättä tule esille toimistossa kohdattaessa.
Ennen jalkautuvan työn aloittamista asiakkaan kanssa, häneltä pyydetään lupa toimintaan joko sosiaali- tai terveystoimen kautta. Luvan pyytämisellä ja suostumuksen saamisella kunnioitetaan asiakkaan yksityisyyttä ja itsemääräämisoikeutta. Toiminnan tarkoituksena ei ole tunkeutua kenenkään kotiin, jos asiakas ei sitä aidosti halua. Työtä ohjaavat vahvasti sosiaalialan eettiset arvot ja periaatteet.
”No nyt minä olen miettinyt, että koska tämä sinun projekti loppuu? Kuinkas sitten minun käy, käykö kukaan täällä kotona?” Näin sanoi asiakas, joka oli huolissaan tulevaisuudestaan. Kyseessä olevalla mielenterveys- ja päihdeasiakkaalla on moniammatillinen verkosto ympärillään. Hän käy mielenterveysneuvolassa sekä terveysasemalla ja lisäksi hänellä on perhe tukenaan, mutta kuitenkin hän toivoo myös kotiin jalkautuvaa työtä.
Perheeltä ja läheisiltä ei voi vaatia kohtuuttomasti, sillä heidän voimavaransa auttavat ja kannattelevat tiettyyn rajaan asti. Usein asiakkaat tuntevat myös vain vähän sellaisia ihmisiä, joiden kanssa voisi vaihtaa mielipiteitä ja keskustella ajankohtaisista tai muista asioista, jotka askarruttavat mieltä. Haja-asutusalueilla, kuten Nilakan alueella, tämä tulee esille hyvin usein, sillä välimatkat ovat pitkiä, eikä yleisiä kulkuneuvoja välttämättä ole. Tällöin vaarana on, että asiakkaat syrjäytyvät ja eristäytyvät yhteiskunnasta. Muun muassa näissä tilanteissa jalkautuvalla ja ennalta ehkäisevällä työllä on suuri merkitys sekä inhimillisesti että taloudellisesti ajatellen.
Vertaiskahvilatoiminta
Hankkeen puitteissa on aloitettu kesällä 2012 vertaiskahvilatoiminta yhteistyössä sosiaali- ja mielenterveystoimen kanssa. Kahvilatoiminta on osa jalkautuvaa työtä. Idean ja sysäyksen tähän toimintaan antoi yksi asiakas päihdeleirin yhteydessä Pielavedellä. Kunnassa, josta toiminnan tarve nousi esille, myös itse toimintaan osallistuminen on ollut kaikkein aktiivisinta. Tosin kyseessä oleva kunta on myös suurin hankkeessa mukana olevista kunnista. Tästä voi päätellä kuitenkin sen, että tarve synnyttää toimintaa.
Vertaiskahvilatoiminnan tarkoituksena on kehittää vertaistukea. Vertaistuessa samankaltaisissa elämäntilanteissa olevat tai olleet ihmiset voivat tukea toisiaan kuuntelemalla ja keskustelemalla. Kahvilaryhmät kokoontuvat kerran kuukaudessa. Joissakin ryhmissä on tuotu esille halukkuutta useampaankin tapaamiseen.
Vertaiskahvila tai vertaistoiminta yleensä ei sovi kaikille ihmisille, mutta he, jotka toivovat sitä, myös hyötyvät siitä. Asiakkaiden kanssa käytävissä keskusteluissa nousee yleensä esille se, että toiminnalta odotetaan vapaamuotoista juttelua ja yhdessäoloa, ei niinkään mitään ohjelmaa eikä muuta suunniteltua toimintaa. Asiakkaat haluavat itse määritellä toiminnan sisällön ja osallistumisensa siihen, esimerkkinä makkaran paistaminen ja nokipannukahvin keittäminen kodalla. Vertaistuessa tärkeintä on kokemus, ettei ole yksin ja ainoa elämäntilanteensa tai ongelmansa kanssa. Vertaistuen koetaan olevan vuorovaikutteista kokemustenvaihtoa, jossa ihmiset tukevat toisiaan.
Vertaiskahvilatoimintaa järjestetään Nilakan kunnissa sekä päihde-, että mielenterveysasiakkaille. Työntekijöiden näkökulmasta vaikeutena koetaan ryhmien sitoutumattomuus, mikä tulee esille etenkin päihdeasiakkaiden kohdalla. Pienissä kunnissa leimaantumisen pelko voi myös olla esteenä vertaistoimintaan osallistumiselle.
Vertaisryhmissä, joissa on ammatillinen ohjaus, voidaan asiakkaiden elämäntilannetta seurata kokoontumisten yhteydessä. Olemme kokeneet tämän Nilakan alueella yhdeksi merkittävimmistä hyödyistä työntekijän näkökulmasta katsottuna. Kokoontumisten yhteydessä työntekijällä on mahdollisuus havaita muutokset asiakkaan elämässä ja reagoida nopeasti hänen muuttuneisiin tarpeisiinsa. On myös tärkeää osata iloita aidosti asiakkaan kanssa hänen onnistumisistaan.
Arjen Mieli –hankkeen loputtua sosiaalitoimen- ja mielenterveysneuvoloiden henkilöstön on tarkoitus jatkaa vertaiskahvilatoimintaa yhdessä vapaaehtoisten kanssa. Toimintaan osallistuu myös Nilakan alueelle mahdollisesti mielenterveys- ja päihdetyöhön palkattava työntekijä.